FIDEn Grand Swiss

[Joose Norri]

Toiseksi viimeisellä kierroksella Blübaum sai remissin Keymeriltä jälkimmäisen yksinkertaisen sokeuden ansiosta - vaikka tämä tosin käytti 20 minuutistaan 40 sekuntia sen sokeuden pelaamiseen... ei asema varma voitti ollut, mutta sanoisin että käytännössä oli, ilman tullaista. Vaihtui se, kumpi saksalainen sai ehdokasturnauspaikan, uskaltaa sanoa, vaikka viimeinen kierros olikin vielä.

Blübaumilta kysyttiin haastattelussa että eikö ole kuitenkin myös tärkeää että ei luovuta, että eikö se ettei hän antanut periksi osaltaan vaikuttanut onnekkuuteen. Matthias oli siis ensin todennut saaneensa täysin lahjana puolikkaan, puhtaasti onnesta.

"Rehellisesti sanottuna ei, kyllä minä asiallisesti luovutin, olin silti onnekas. Ei tämä johtunut siitä että jatkoin taistelua. (...) Ei kyse ollut edes siitä, että taistelin hyvin, olin vain uskomattoman onnekas."

Oikea asenne, Matthias. Haastattelija yritti syöttää hänelle tuota soopaa, onneksi hän piti päänsä.

[Arzi]

Joskus liiallinen vaatimattomuus rumentaa: "...en minä odottanut voittavani tätä turnausta vaan ajattelin tämän olevan minulle sellainen ... opintomatka... niin kuin sillai opettava ja ihana sukellus shakin maailmaan... juu ja niin."
Tässä tapauksessa uskon "Kukkivanpuun" olleen oikeasti vaatimaton. Tosin hän on ainoana pelaajana voittanut kahdesti Euroopan mestaruuden, peräkkäisinä vuosina, jos en väärin muista. Olisi kuitenkin hyvä, jos Keymer pääsisi jollain konstilla ehdokaskisoihin.