Arzin kirjoituksissa on niin paljon loogisia ristiriitaisuuksia ja väärinymmärryksiä, että olisi noloa kommentoida niitä. Silti, typeryyteni nolosti tajuten, mainitsen että Suomen ja Viron, tai lukemattomien muiden joukkueiden, keskinäisten sijoitusten oikeudenmukaisuutta ei ole mielekästä arvioida muun kuin käytössä olleen menettelyn perusteella; tai siis, nykyjärjestelmä ei pyri oikeudenmukaisuuteen, se on hyväksytty. Kun parit tehdään aivan eri perusteilla; en osaa ymmärtää mikä on vaikeaa siinä että on hyvin eri asia onko ottelulla kolme vai yhdeksän erilaista mahdollista lopputulosta. Ei sitä oikeudenmukaisuutta tietysti ole voinut pitkään aikaan voinut arvioida kuin vain aivan kärkijoukkueiden ja aivan viimeisten joukkueiden kohdalla.
Norjan alkurankingia vääristää Carlsenin luku, koska se antaa liian vahvan kuvan Norjan joukkueesta. Hän voi pelata vain yhdellä pöydällä, mutta verrattuna joukkueisiin joilla on suurin piirtein tasavahvoja pelaajia Norja on ennakkosuosikki häviämään (joukkueiden keskiarvon ollessa tasan - tai siis vastustajalla merkittävästi alhaisempikin), koska on kolme muutakin pöytää. Toteutuneiden tulosten valossa alkurankingien osuvuutta voi arvioida vain tilastollisesti - ei niin että katsokaa nyt, tuokin maa pelasi näin ja näin.
Tämä lähti liikkeelle siitä, että sanoin olevan huono puoli että mitalijoukkueet eivät pelaa keskenään. Minun on mahdoton ymmärtää, miksi se ei olisi huono puoli. En sanonut, että se olisi niin huono puoli että sen pitäisi kumota kaikki muut konsideraatiot; toisaalta jatkokommentissani mainitsin että on helppo laatia järjestelmiä joissa juuri tätä huonoa puolta ei ole. Monet, varmaan kaikki niistä vaatisivat paljon enemmän rahaa. Neljätoista kierrosta silti voitaisiin pelata.
Arzi, en ole tietoinen että olisimme tehneet sinunkaupat. Mahdollisesti tunnen Teidät muuta kautta.