Areenalla 4.3. klo 17.30-20: Bent Larsen
Lähetetty: 26.02.2025 12:09Bent Larsen (1935 -2010) syntyi kaksitoista päivää ennen kuin Tanskaan emigroitunut riikalainen Aron Nimzowitsch kuoli. Nimzowitschin vaikutus näkyy vahvasti Larsenin pelikäsityksessä. Epäsovinnaiset avaukset ja h-sotilaalla eteneminen olivat käyntikortteja. Larsen on ainoa pelaaja Mihail Talin ohella joka on voittanut kolme alueidenvälistä turnausta, pohjoismaiden vahvin aina Magnus Carlsenin nousuun.
Ottamalla kultamitalin Moskovan shakkiolympialaisissa 1956 muun muassa maailmanmestari Mihail Botvinnikin edellä Larsen nousi kuuluisuuteen, mutta todellinen läpimurto antoi odottaa itseään vuoden 1964 Amsterdamin AV-turnauksen jaettuun voittoon Talin, Boris Spasskin ja Vasili Smyslovin kanssa. Borislav Ivkov kaatui ensimmäisessä ehdokasottelussa, välierässä tuli 4½-5½ -tappio Talille. Soussen AV-turnauksen 1967 Larsen voitti, sitten Lajos Portischin ottelussa, mutta välierässä Spasski oli selvästi parempi, tämä meni siitä eteen päin maailmanmestaruuteen. Sekä 1965 että 1968 tuli voitot ottelussa kolmannesta sijasta Jefim Gelleriä ja Talia vastaan, ne antoivat automaattisen paikan seuraavaan AV-turnaukseen; nämä olivat ensimmäiset ottelut jotka neuvostoliittolaiset hävisivät muun maalaisille. Näinä vuosina Larsen oli maailman selvästi menestyksekkäin turnauspelaaja.
Vuonna 1970 Larsen pelasi ensimmäisellä pöydällä Neuvostoliiton ja muun maailman kymmenen pöydän ottelussa, pelaten 1½-1½ Spasskin kanssa ja voittaen viimeisessä pelissä varamies Leonid Steinin. Palma de Mallorcan alueidenvälisessä turnauksesta loppuvuodesta hän tuli jaetuksi toiseksi Robert Fischeriä peräti 3½ pistettä perässä, voitti sitten Wolfgang Uhlmannin puolivälieräottelussa, mutta hävisi Fischerille 0-6.
Maailmanmestaruuskunnianhimot eivät tästä laantuneet, vaikka hän myönsi että objektiivisesti mahdollisuudet olivat vähäiset. Ehdokasotteluihin hän pääsi enää voittaessaan Bielin AV-turnauksen 1976, mutta hävisi ensimmäisen ottelun Portischille tylysti. Leningradissa 1973 ja Riiassa 1979 hän aloitti AV-turnaukset loistavasti, mutta hiipui ylioptimistisenkin pelaamisen vuoksi. Molempina vuosina toiset AV-turnaukset pelattiin Brasiliassa ja Larsen olisi halunnut tulla sijoitetuksi sinne, ja tästä hänelle tuli välirikko 1973 FIDEn presidentin, ex-MM Max Euwen kanssa, joka Larsenin mukaan petti asiaa koskevan lupauksensa. Turnausmenestykset olivat hyvin vaihtelevia, esimerkiksi 1979 ja 1980 tuli ylivoimaiset voitot huipputurnauksista Buenos Airesissa, mutta myös viimeinen sija Montrealissa. Vielä 1987 Kasparovilla oli varaa antaa mahdollisuus pakottavaan tasapeliin heti avauksen jälkeen, oli selvä ettei Bent ota sitä.
Larsen asui Espanjassa ja loppuvuodet Argentiinassa, pelaaminen pohjoismaissa jäi siksikin vähiin. Hän oli uupumaton shakkijournalisti, kirjoituskoneen hakkaaminen yömyöhään turnausten aikana ei voinut olla vaikuttamatta tuloksiin. Hänen valittujen pelien kirjansa vuosilta 1948-69 on ehdoton klassikko, kirjallisen tyylinsä, psykologisten huomioidensa ansiosta.
Allekirjoittanut kertoo Larsenin urasta ja näyttää pelejä.
Joose Norri
Ottamalla kultamitalin Moskovan shakkiolympialaisissa 1956 muun muassa maailmanmestari Mihail Botvinnikin edellä Larsen nousi kuuluisuuteen, mutta todellinen läpimurto antoi odottaa itseään vuoden 1964 Amsterdamin AV-turnauksen jaettuun voittoon Talin, Boris Spasskin ja Vasili Smyslovin kanssa. Borislav Ivkov kaatui ensimmäisessä ehdokasottelussa, välierässä tuli 4½-5½ -tappio Talille. Soussen AV-turnauksen 1967 Larsen voitti, sitten Lajos Portischin ottelussa, mutta välierässä Spasski oli selvästi parempi, tämä meni siitä eteen päin maailmanmestaruuteen. Sekä 1965 että 1968 tuli voitot ottelussa kolmannesta sijasta Jefim Gelleriä ja Talia vastaan, ne antoivat automaattisen paikan seuraavaan AV-turnaukseen; nämä olivat ensimmäiset ottelut jotka neuvostoliittolaiset hävisivät muun maalaisille. Näinä vuosina Larsen oli maailman selvästi menestyksekkäin turnauspelaaja.
Vuonna 1970 Larsen pelasi ensimmäisellä pöydällä Neuvostoliiton ja muun maailman kymmenen pöydän ottelussa, pelaten 1½-1½ Spasskin kanssa ja voittaen viimeisessä pelissä varamies Leonid Steinin. Palma de Mallorcan alueidenvälisessä turnauksesta loppuvuodesta hän tuli jaetuksi toiseksi Robert Fischeriä peräti 3½ pistettä perässä, voitti sitten Wolfgang Uhlmannin puolivälieräottelussa, mutta hävisi Fischerille 0-6.
Maailmanmestaruuskunnianhimot eivät tästä laantuneet, vaikka hän myönsi että objektiivisesti mahdollisuudet olivat vähäiset. Ehdokasotteluihin hän pääsi enää voittaessaan Bielin AV-turnauksen 1976, mutta hävisi ensimmäisen ottelun Portischille tylysti. Leningradissa 1973 ja Riiassa 1979 hän aloitti AV-turnaukset loistavasti, mutta hiipui ylioptimistisenkin pelaamisen vuoksi. Molempina vuosina toiset AV-turnaukset pelattiin Brasiliassa ja Larsen olisi halunnut tulla sijoitetuksi sinne, ja tästä hänelle tuli välirikko 1973 FIDEn presidentin, ex-MM Max Euwen kanssa, joka Larsenin mukaan petti asiaa koskevan lupauksensa. Turnausmenestykset olivat hyvin vaihtelevia, esimerkiksi 1979 ja 1980 tuli ylivoimaiset voitot huipputurnauksista Buenos Airesissa, mutta myös viimeinen sija Montrealissa. Vielä 1987 Kasparovilla oli varaa antaa mahdollisuus pakottavaan tasapeliin heti avauksen jälkeen, oli selvä ettei Bent ota sitä.
Larsen asui Espanjassa ja loppuvuodet Argentiinassa, pelaaminen pohjoismaissa jäi siksikin vähiin. Hän oli uupumaton shakkijournalisti, kirjoituskoneen hakkaaminen yömyöhään turnausten aikana ei voinut olla vaikuttamatta tuloksiin. Hänen valittujen pelien kirjansa vuosilta 1948-69 on ehdoton klassikko, kirjallisen tyylinsä, psykologisten huomioidensa ansiosta.
Allekirjoittanut kertoo Larsenin urasta ja näyttää pelejä.
Joose Norri